torstai 16. heinäkuuta 2015

Vä-syt-tää


Olen viime aikoina ollut jotenkin väsyneempi kuin ennen; tiedä sitten, nukunko jotenkin huonommin kuin yleensä vai vaikuttaako painostava ukkosilma, mutta jotenkin virta tuntuu olevan vähissä. Töissä roikun haravan varressa silmät ristissä ja voima jäsenistä kaikonneena (mikä on jokseenkin epätoivottava tila fyysisessä ulkotyössä) ja kotona kapasiteettini riittää lähinnä kissavideoihin ja Robot Unicorn Attack 2 -pelin aivokuolleeseen pelaamiseen. Kanjeja olen yrittänyt tahkota parhaani mukaan, mutta uusia kanjeja tuijottaessa mieli tuntuu lyövän täysin tyhjää ja keskittyminen karkaa jatkuvasti taivaan tuuliin. Olenkin jo useana päivänä antanut koko homman olla ja yrittänyt tehdä jotakin muuta hyödyllistä, esimerkiksi twiitata tai kirjoittaa sähköposteja japaniksi.

Vaikka onkin ehkä ihan hyvä, etten väsyneenä pakota itseäni kanjiharjoituksiin (onhan se vähän turhaa työtä käydä läpi kasa kanjeja, jos ne eivät kuitenkaan jää mieleen), olen ollut jokseenkin harmissani itselleni, että en ole pysynyt reippaana ja rytmissä. Jossain mielen perukoilla takoo koko ajan ajatus, että jos en just ja nyt saa opiskeltua kanjeja, niin myöhemmin en ehdi ja sitten harmittaa. Että on kiire, että olen laiska ajantuhlaaja, jos en nyt saa tehtyä...

Olen pysähtynyt miettimään, että mistä moiset ajatukset nousevat. Miksi olen niin ankara itselleni? On totta, että jos tänä vuonna saisin N2-kokeen tehtyä ja läpäistyä, voisin ensi vuoden (kesä)työnhaussa hyödyntää sitä. Jos kuitenkin tarkastelen asioita laajemmin, on selvää, etten opiskele N2-koetta tai työelämää varten, vaan ihan omaa kielitaitoani lisätäkseni, ja sille ei sinällään ole aikarajaa - eli siltä kannalta tämä murehtiminen on turhaa. Toki on tärkeää, että pidän jonkinlaisesta itsekurista kiinni (muuten asiat jäisivät ihan puolitiehen), mutta eiköhän silloin tällöin ole ihan ok ottaa rennommin. Eikö niin?

Noh, työt loppuvat ensi viikolla ja sitten on kuukauden verran lomaa ennen koulun alkua. Ehkä sitten saisin taas kunnolla nukutuksi - ja sen myötä kunnolla opiskelluksi.

Onko sinulla kausia, jolloin opiskelu ei vain yksinkertaisesti tunnu sujuvan? Mitä teet, että pääset takaisin tavalliseen rytmiin?

0 kommenttia:

Lähetä kommentti