sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Welcome to the JLPT, episode 3: "Luovutuksen hetkellä... MOSHIKASHITE CHANCE?!"


Pari viime päivää olen jostain syystä ollut vähän allapäin - mikään ei ole oikein huvittanut, on ollut jotenkin väsynyt ja voimaton olo. Siinä missä pimenevät ja sateiset päivät ovat varmasti olleet olooni osatekijöinä, uskoisin, että myös viikon päästä koittava JLPT-koe on omalta osaltaan kummitellut mielessä. Olen joka päivä opiskellut sanastoa ja kielioppia sekä lueskellut tekstejä, mutta tuntuu, että mitä enemmän opin ja teen, sitä kirkkaammin tajuan, miten paljon enemmän pitäisi osata. Tuntuu, että olen lähtenyt soitellen sotaan... Vaikka jo syksyn alussa tajusin, että tehtävää on todennäköisesti enemmän kuin jäljellä olevaa aikaa, jollakin tasolla ajattelin, että josko kuitenkin pärjään kokeessa ihan ookoosti. Nyt en kuitenkaan enää ole yhtään varma mistään...

Vaikka päätinkin aiemmin, että on ihan ok, vaikka en tällä kertaa pääsisikään läpi, ei ajatus epäonnistumisesta silti kivalta tunnu. Ehkä eniten ajatuksesta kärsii ylpeys; tuttavapiiristäni löytyy nimittäin muutamia, jotka ensiyrittämällä pääsivät N2-kokeen läpi, ja mielelläni itsekin näihin ihmisiin kuuluisin. En haluaisi olla muita huonompi! Samalla kuitenkin tajuan, että testikertojen määrällä ei lopulta ole yhtään mitään väliä, jos kuitenkin lopulta kokeen pääsee läpi.

Ehkä suurin syy kasvavaan tappiomielialaani ovat olleet luvut, jotka ovat jostain tarttuneet päähäni: että kokeen läpäisyyn vaaditaan vähintään 70% pisteistä ja että N2-tason läpäisee vain 30% kokelaista. Nyt tätä merkintää kirjoittaessani tuo 30% jäi lukuna kuitenkin vaivaamaan, ja päätinkin sitten selvittää, mikä tuo prosenttiosuus oikeasti on. Noh, se on edelleenkin vähän mysteeri, mutta löysin sen sijaan jotakin muuta mukavaa:


Jos tulkitsen tuota taulukkoa yhtään oikein, N2-tason läpäisee, jos on saanut vähintään 50% oikein (ja kussakin osiossa vähintään noin yhden kolmasosan oikein)! Jos elämäni olisi manga, tässä kohtaa taustani muuttuisi mustaksi, valo välähtäisi kasvojeni lähellä dramaattisesti ja puhekuplassani lukisi "!!". Toisin sanoen, näiden lukujen valossa N2 ei tunnu sittenkään niin pelottavalta kuin ajattelin (vaikka toki ihan lastenleikistä kyse ei edelleenkään ole)! Ehkä peli ei olekaan vielä menetetty...!

(PS: Löytyihän se läpäisyprosenttikin: vuonna 2013 näyttäisi olleen 43.3%, mikä sekin on parempi kuin luulemani 30%!)

2 kommenttia:

J.T. kirjoitti...

Koitos ylihuomenna... vieläkö ahistaa? Minulla N3. Tein eilen hieman kuunteluharjoituksia ja soitelleen sotaan -tunnelmat eivät ole tuntemattomia täälläkään. Vaikka tuntuu, että puheen ymmärtää, oikean vaihtoehdon valitseminen nopeasti on oma taitonsa. Olisi kai pitänyt harjoitella nimenomaan koevastaamista pelkän kuuntelun sijaan. No, toivottavasti saan jotain kompensoitua kielentuntemusosiolla, joka on vahva alueeni (niin luulen).

Japanilaiseen tapaan läpäisyprosentti on verrattain matala (alle puolet), mutta toisaalta se takaa, että todistuksella on arvoa. Kavereiden kanssa vertailu ei välttämättä ole mielekästä, menestyshän riippuu myös siitä, kauanko on opiskellut ennen koetta. Vuoden? Kaksi? Kymmenen? Aika ja tavat ovat jokaisella omansa.

Tänään vielä viimeiset harjoitukset, huomenna lepopäivä, sitten vain toivotaan parasta. Tsemppiä!

Hilda ☆ ヒルダ kirjoitti...

Hei J.T. ja anteeksi mahdottoman myöhäinen vastaus! Jostain syystä huomasin kommenttisi vasta tänään...

Toivottavasti kokeesi sujui mukavasti! Itselleni jäi ihan hyvä fiilis, vaikka luetunymmärtäminen oli olettamaani hurjempi kokemus. Noh, jos ei muuta, niin ensi kerralla sitten paremmin... Toivottavasti kuitenkin kummatkin pääsisimme kokeemme läpi ja voisimme hyödyntää saamiamme käytännön tietotaitoja sitten seuraavaan tasoon :)

Lähetä kommentti